Praha muutamalla sanalla, kaunis kaupunki, mutta täynnä turisteja. Eräs kylmä maaliskuun viikonloppu kului kolutessa Prahan nähtävyyksiä. Kävelimme paljon ja näimme paljon. Mieleenpainuvimmat paikat olivat Franz Kafka –museo ja juutalaiskortteli. Lauantai-iltaa istuin noin kymmenen tshekin kanssa jutellen niitä näitä. Ilta oli varsin mielenkiintoinen ja pääsi taas miettimään, miksi Suomessa tehdään niin paljon itsemurhia. Olen valehtelematta käynyt keskustelun parikymmentä kertaa ja vastaus jää löytymättä. Minulla ei ole aavistustakaan, onko Suomi edes tilasoissa kärkipäässä enää. Kyllästyttää kyseinen aihe.

Prahan tiilikatot.

Kylymä on, brrr.

Pickpocket's paradise...

Daniel ja veljensä Dalibor. Dalibor ystävällisesti majoitti meidät viikonlopuksi.

Seuraava viikonloppu kului Lontoossa Kiran luona. Hektisen Prahan jälkeen viikonloppu oli todellista lomaa. Nähtävyydet, kun olen jo nähnyt niin aikaa jäi shoppailemiseen ja kuulumisten päivittämiseen. Parit oluetkin ehti vanhojen tuttujen kanssa nauttia. Anna oli mukana erästä ruotsalalaista koulukaveriaan moikkaamassa, joten lentokoneessa ei tarvinnut yksin istua. Annan tosin ”piti opiskella” paluumatkalla, joten ostin pokkarin Englannin päästä mukaan. Kirja, Leijapoika, osoittautui varsin vangitsevaksi a tyytyväisenä kääntelin sivuja lähtöä odotellessa. Puolen tunnin päästä tunsin Annan tuijotuksen ja eikös sieltä kuulunut vinkaisu: ”mulla on tylsää…”. Tyypillistä. Eihän siinä muu auttanut, kun laittaa kirja kiltisti kassiin ja jutella loppuaika Annan kanssa. Jäipähän iltalukemista tulevalle viikolle.

Matkalla Tylypahkaan. Jep...

 Ja Piccadilly circusin jälkeen oltiinkin nähty haluamamme. Eikun kaupoille.

Tällä viikolla Kesä saapui Budapestiin. Ilmasto on kummallinen; tuntuu kuin talvi vain yhtäkkiä loppui ja siirryttiin suoraan kesään. Lämpöä on viimeiset pari päivää ollut kahdenkymmenen tienoilla ja sellaisena sää nähtävästi jatkuukin. Huomiseksi luvattu kahtakymmentäneljää. Ei valittamista. Eilen luonnollisesti lähdimme Margit –saarelle grillaamaan isolla porukalla. Oli mukavaa ja lämmintä ja potkimme hiukan palloakin. Olemme Annan ja Helin kanssa tyytyväisenä seuranneet ilman lämpenemistä, sillä nyt voimme juosta shortseissa ja t-paidassa. Harjoittelu on tuottanut tulosta ja tällä hetkellä 5,4 kilsaa menee 35 minuutissa ja suht helposti. Huomenna olisi tarkoitus taas lähteä lenkille.

Torstai-iltana täällä Budapestissä pelattiin Suomi-Unkari harjoitusottelu. Olimme kannustamassa Suomea viidentoista suomalaisen opiskelijan voimin. Illasta tuli varsin hauska, vaikka Suomi tuon ottelun lopulta niukasti hävisikin. Olimme kaikki mykistyneitä lopputuloksesta, mutta toisaalta tunnelma areenalla oli jotain kokemisen arvoista. Ottelun jälkeen kohtasimme ulkona Unkarin kannattajia ja huusimme sitten yhdessä toistemme huutoja. Todellinen ystävyysottelu siis. Hiukan vaikea kuvitella huutavansa vaikkapa ruotsalaisten kanssa häviön jälkeen, niin paljon kuin ruotsalaisista pidäkin.
Tämä päivä on ”ohjelmavapaa” päivä pitkään aikaan, mitä nyt illalla hiukan pokeria olemme menossa pelaamaan. On ollut siis aikaa tehdä läksyjä ja siivoilla hiukan. Kitaran sain muutama viikko lainaksi Danielin kaverilta, mutta en ole juurikaan ehtinyt kieliin koskea. Jospa tänään hiukan rämpyttelisi.

Viimeiset pari viikkoa on ollut melkoista vilinää. Myös tllä hetkellä kiire painaa, joten pahoittelne sähkötysmäistä kirjoitustyyliä. Tässä siis parin viime viikon highlightit. Viime viikolla vietimme Annan kanssa tuplasynttäreitä. Varattiin hyvästä ravintolasta pöytä kuudelle ja sen jälkeen oli vielä jatkot läheisessä baarissa. Ilta sujui loistavasti hyvässä seurassa. Sovittiin Annan kanssa, että ensi vuonna mennään yhteisristeilylle ja otetaan Anttikin mukaan.

Viime viikolla kävin ihka ensimmäistä kertaa salilla. Olin aika pihalla, mutta Daniel, joka joskus on ollut salilla töissä, neuvoi kaikki laitteet ja kikat. Korvaamaton apu. Salilla käynti on täällä suht halpaakin, kuukausikortti maksaa opiskelijalle sellaiset 25 euroa. Ajattelin käydä pari kertaa viikossa, jos saisi tuon selän toimimaan. En ole varmaan ikinä elämässäni urheillut näin paljon. Tasapainottaa epäsäännöllisestä elämänrytmiä.

Antti tuli käväisemään täällä Budapestissä sunnuntai-illasta keskiviikkoon. Sain salmiakkia, ruisleipää ja Suomenlipun, jonka ripustin seinälle. Huhtikuun alussa on nimittäin Suomi-Unkari ystävyysottelu jääkiekossa, jota ollaan 15 suomalaisen voimin menossa katsomaan. Antin kanssa kierreltiin kaupunkia ja vein hänet itse asiassa katsastamaan musiikin tuntianikin. Opettaja on sellainen hauska vanha ukkeli, joten luulen, että se oli ihan kiinnostavaa ja viihdyttävää Antillekin. Iltaisin tutustutin Antin kavereihini ja näytin parhaat kapakat. Keskiviikkoaamuna Antti lähti, ja tuntien jälkeen suuntasin toisen vierailevan suomalaisen, Sannan, kanssa sirkukseen. Sanna tarjosi viihteen ystävällisesti synttärilahjana. Siitä onkin pitkä aika, kun viimeksi näin sirkusta. Ja Budapestin sirkuksessa on myös eläimiä: koiria, hevosia ja ihkaoikeita leijonia! Oli kyllä mukavaa. Sirkuksen jälkeen käytiin vielä Annan ja Danielin kanssa kylpylässä vähän rentoutumassa sillä aikaa kun Sanna kävi hiukan shoppailemassa. Onneksi Sannakin oli reissaamisesta sen verran väsynyt, että pästiin molemmat suhteellisen aikaisin unille.

Ohjelma ei kuitenkaan tähän lopu. Muutaman tunnin päästä lähtee yöbussi Prahaan ja tarkoitus olisi huomenna tutustua hiukan tsekkiläiseen kulttuuriin. Minulla on paikallinen opas, jonka veljen luokse majoitumme yhdeksi yöksi. Tapasin hänet Englannissa partioleirillä, joten olemme viimeksi nähneet pari vuotta sitten. Poika opiskelee historiaa, joten viikonlopusta tulee varmasti mielenkiintoinen ja antoisa. Takaisin Budapestiin saavun maanantaiaamuna kuuden aikoihin, joten tämä iltapäivä on kulunut lähinnä läksyjen parissa. Nyt tekemään vielä vikat unkarin läksyt ja sitten bussiin nukkumaan.

Tiina -serkku vietti viime viikolla muutaman päivän täällä Budapestissä. Koska Tiinan raapustelut olivat niin viihdyttävää luettavaa, laitan tähän linkin kyseiseeen blogiin. Tietenkin serkun suostumuksella: http://reppureissut.livejournal.com/

Kommentteja: Tiistaina tosiaan kävi vähän nolosti, kun muistelin tuntieni olevan 10-14, vaikka todellisuudessa olivat 12-16... Olin todella hämmentynyt, kun aamulla luokassa olikin ihan vieraita ihmisiä. Ajattelin silloin, että luokka on muutettu. Uusi yritys kahdeltatoista tuotti saman tuloksen: seuraavassa luokassa ei ollut ketään. Tässä vaiheessa alkoi raksuttamaan ja tajusin, että olin tullut liian aikaisin kouluun. Muutenkin liian vähän nukutun yön jälkeen kieltämättä otti pannuun.

Ja silloin keskiviikkoiltana oikeastikin tein läksyjä! :P No, en nyt ihan koko aikaa, mutta tein kuitenkin. ^^

Viime viikonloppu sujui rauhallisesti siivoten kämppää ja hiukan opiskellessa. Käytiin perjantai-iltana keilaamassa Suomi-Ruotsi maaottelu, mikä päättyi Ruotsin murskavoittoon. Daniel ja Anna ovat molemmat aika hakoja keilaamaan. Ei sitten tiedetty sitä etukäteen. Saan varmaan kuulla lopunikäni kyseisestä matsista, Daniel pitää siitä huolen. Toisaalta on perjantain jälkeen käyty jo pari kertaa keilaamassa, kun Daniel ja Anna haluavat opettaa paremman tekniikan. Eilen alkoi jo sujumaan paremmin.

Elämä pyörii muutenkin enimmäkseen Annan ja Danielin seurassa. Tavaksemme on muodostunut syödä yhdessä muutaman kerran viikossa. Jokainen kokkaa vuorollaan, tosin minä ja Anna olemme useammin vuorossa kuin Daniel. Tiistaina olimme lenkillä Annan ja Helin kanssa ja vaikka ruoka ei nyt ihan kotona valmiina odottanutkaan, niin säästyipä kokkaamisen vaivalta. Daniel ei ole ollenkaan hassumpi kokki. Meikäläisen piti sitten sopimuksen mukaan tiskata ja mies oli käyttänyt suurin piirtein jokaista astiaa keittiössä. Huoh.

Hölkkäharrastus on myös alkanut mukavasti. Oikein odottaa, milloin pääsee taas seuraavan kerran hölköttelemään. Maisemat ovat mukavat, kun Tonava soljuu rauhallisena vieressä. Lämpimiä säitä odottaa innolla ja tänään olikin jo varsin keväinen ilma. Nyt olisi tarkoitus lähteä seuraamaan Ruotsi-Unkari käsipallomatsia lähipubiin ja siitä sitten taas perjantai-illan viettoon. Kuulemiin.

Viime viikonloppu kului Krakovassa. Viiden hengen porukalla, johon kuului kaksi suomalaista, ruotsalainen, belgialainen ja saksalainen, vuokrasimme auton ja suuntasimme nokan kohti Puolaa. Ajoimme Slovakian läpi ja matka taukoineen kesti noin 8 tuntia. Olin ottanut yhteyttä puolalaiseen ystäväperheeseen (he olivat töissä kesäisin lähellä kotipaikkaani) ja ilokseni he sattuivat olemaan Krakovassa. Tytär kasia lupasi tulla perjantai-iltana vastaan hostellille. Automatka sujui ilman kummempia kommelluksia, tosin meillä ei ollut karttaa vaan ainoastaan netistä tulostetut ohjeet, joten Krakovan päässä hiukan kiertelimme. Budapestistä oli myös hiukan hankala päästä pois, koska opastukset ovat lähes olemattomat.

 

Minä ja Heli autossa. Automatka sujui rattoisasti. Hyvässä seurassa ei tule tylsää.

Perjantain myöhäisilta kuului kuulumisten vaihtamiseen. Viime kesänä ehdin nähdä Kasian vain kerran, joten oli todella mukava jutella. Lauantaiaamuna suuntasimme vanhaan kaupunkiin, jonne Kasia tuli oppaaksi. Kävimme museossa ja kävelimme ympäriinsä. Todella kaunis kaupunki, olisi mukava nähdä se kesälläkin. Krakovassa oli lunta parikymmentä senttiä ja muutama aste pakkasta. Vilua vastaan kävimme kahvilassa juomassa kuumaa suklaata. Nam.

Perjantai-ilta. Kuvassa Heli, belgialainen Sebastien, Kasia ja minä.

Löysimme kävelevän oluttuopin. Pitihän sen kanssa päästä kuvaan.

Mitä kuvassa lukee? Sebastien erehdyksessä sekoitti nimeni vokaalit keskenään, jolloin siitä tuli "Raki". Tuosta nimestä en luultavasti pääse koskaan eroon. Vaaleanpunainen  neiti ei kuulu joukkoon, sattui vain osumaan kuvaan. ;)

Iltapäivällä lähdin Kasian kanssa tervehtimään Kasian vanhempia, jotka ovat myös vanhoja tuttujani. Ilta kuluikin jutellessa. Tarkoituksenani oli liittyä ystävien seuraan katsastamaan Krakovan yöelämää, mutta juttua riitti puoleenyöhön asti, joten päätin mennä vain suoraan hostellille nukkumaan. Kasian isä ajoi ystävällisesti minut sinne.

Sunnuntaiaamuna porukkamme jakautui kahtia: minä, Sebastien ja Heli otimme auton ja lähdimme Auschwitziin. Anna ja Timm jäivät Krakovaan – Timm oli jo nähnyt Auschwitzin ja Anna ei halunnut lähteä. Löysimme hyvin perillle, koska olin saanut tulostetut ohjeet Kasian kotoa. Auschwitz oli karu paikka. Sebastienin sanoja lainaten: oli hyvä käydä siellä kerran, mutta toiste ei haluaisi mennä. Tuntuu uskomattomalta, että sellaisia kauheuksia on voinut tapahtua.

 Heli ja Sebastien vakavana Auschwitzissä.

 Tunnettu kuva, oli hassua seista tuolla tornissa ja yhtäkkiä tajuta, että tämän paikan on valokuvissa nähnyt useamman kertaa.

Iltapäivällä oli aika lähteä takaisin Budapestiin. Reissu oli mukava ja oli kiva tutustua paremmin uusiin vaihtareihin Timmiin ja Sebastieniin. Olimme Budapestissä kahden aikaan yöllä, joten sitten olikin hyvä painua rättiväsyneenä petiin.

Ensimmäiset viikot täällä Unkarissa ovat taas sujahtaneet käsittämättömän nopeasti. Annan kanssa olemme aloittaneet uuden harrastuksen sulkapallon lisäksi: lenkkeilyn! Keskellä Tonavaa sijaitsee Margitsaari, jonne on tehty koko saaren kiertävä, noin viiden kilometrin mittainen juoksurata. Täytyy sanoa, että sillä on oikein miellyttävä hölkkäillä. Tavoitteenamme on käydä kaksi kertaa viikossa lenkillä. Ollaan aloitettu tosi kevyesti sellaisella muutama minuutti kävelyä, pari minuuttia hölkkää -ohjelmalla. Jos sitten jossain vaiheessa jaksaa kevyesti hölkätä koko saaren ympäri.

Koulukin on alkanut rullaamaan ihan mukavasti. Ongelmaksi muodostui tosin kurssitarjonta, joka omalta kohdaltani oli odotettua heikompi. Kävin kuitenkin neuvokkaana tyttönä vähän järjestelemässä itse kursseja itselleni, joten yksi kurssi on lähes yksityisopetusta. Kävin kyseisen kurssin unkarinkielisellä luennolla, mutta enhän sitten ymmärtänyt muuta kuin sanan sieltä, toisen täältä. Kun ne sanat ovat luokkaa mutta, vesi ja seitsemän, voitte arvata kuinka hyödyllistä siellä oli istua. Oli kyllä aika… erilainen tunne istua luokassa ja olla ihan pihalla. Unkarin kieli on myös yllättävän unettavaa, johtuu varmaan siitä monontonisesta rytmistä, joka suomessakin on.

Lisäksi otin taas vaihtareille tarjottavia kulttuurikursseja. Varmaan yksi mielenkiintoisimmista tulee olemaan Introduction to modern Hungarian literature, sillä opettaja on todella hyvä. Kurssilla luetaan unkarilaisia runoja ja novelleja, tosin englanniksi käännettynä. Otin myös kurssin unkarilaisesta kansanperinteestä ja musiikista, jossa opettajana on eläkkeelle jäänyt kuuluisa kapellimestari. Ensimmäisellä tunnilla päästiin laulamaan erästä unkarilaista kansanlaulua. Opin sen tosin jo Kaposvárissa kielikurssilla, mikä oli luultavasti onni, koska kurssilla on tällä kertaa vain 4 opiskelijaa (Anna kertoi, että syksyllä heitä oli parikymmentä). Oman äänensä siis kuuli melko selvästi.

Luonnollisesti jatkan myös kielen opiskelua. Etenen vain omasta mielestä turhauttavan hitaasti. Onneksi sain äidiltä joululahjaksi unkarin kieliopin suomeksi, joten voin syventyä vähän enemmän kielen saloihin. Kiitos äiti! Olen myös päättänyt tutustua enemmän unkarilaisiin opiskelijoihin, ja tällä kertaa osalla kursseistani heitä onkin. He ovat hyviä harjoitusvastustajia.

Huomenna lähdemme viiden hengen porukalla Krakovaan ja odotan reissua innolla. Kaksi joukkiostamme ovat ”uusia” vaihtareita, joten on mukava tutustua heihin paremmin. Lisäksi minulla on puolalainen ystäväperhe Krakovassa, joten pääsen tapaamaan heitäkin pitkästä aikaa. Todellakin mukava reissu tulossa!