Tasapeli! Tajusin sitten vasta eilen illalla, että ne pelit on samaan aikaan. Olin jo luvannut tälle ruotsalaiselle tytölle meneväni katsomaan Ruotsi-Unkari ottelua, ja olin kutsunut myös erään unkarilaisen pojan seuraamaan ottelua. Lupaus on aina lupaus. Eräs saksalainen ystävä oli varannut baarin käyttöömme ja tunnelma oli ollut melko katossa. Harmitti vähän, sillä yritimme kuumeisesti saada matsia näkymään netissä ruotsalaisen tytön koneella kuitenkaan onnistumatta. No, seuraava peli sitten, nyt asiaan.

Tällä hetkellä pelkoni liian vaikeista kursseista tuntuu aika turhalta. Ensimmäinen varsinainen laskuharjoitus kun oli varsin helppo. Toisaalta varmaan turha tuudittautua siihen uskoon, että asia jatkuisi niin. Hieman shokeeraavaa oli huomata, että tunnilla laskettiin allekkain kertolaskuja ja yhteenlaskuja. Viimeksi tosiaan varmaan ala-asteella laskenut isoilla luvuilla ilman laskinta, joten meinasi mennä vähän tytöllä sormi suuhun. Ja jos pitäisi jakokulmaa käyttää… täytynee hiukan kerrata… heh. Tunneilla myös edetään melko hitaasti, mikä sinällään on ihan hyvä, koska kaikkien kysymyksiin vastataan. Ja ihmiset todella kysyvät asioita. Nyt kun pohdiskelee asiaa, niin Suomessa harvemmin joku toteaa, ettei ymmärrä ja voisiko joku selittää. Ei oikein kehdata. Itselleni ainakin ensimmäisen yliopisto-opiskeluvuoden jälkeen kehittyi eräänlainen 'älä kyseenalaista, asiat vaan menee näin' -asenne (siis lähinnä fysiikassa ja matematiikassa).

Ja lisäksi onnistuin melkein rikkomaan vedenkeittimemme tänään (imuri tuhoutui käsittelyssäni jo viime viikolla... puolustuksekseni voin sanoa, että se oli aika vanha). Huomasimme tällä viikolla, että vedenkeitin ei mene itsestään enää pois päältä, joten se piti aina sammuttaa käsin. No, sammutin sen sitten aamulla eikä se enää mennytkään päälle! Onneksi meillä on mies talossa, Colehan sen sitten korjasi (ja keitin menee nykyään myös pois päältä itsestään). Naureskelin Colelle, että onneksi meillä on insinööri korjaamassa laitteet. Cole siihen: "Oothan säkin insinööri"-- "...no joo... mut en mä oo niin hyvä." Suomalainen vaatimattomuus iski...
Tai oikeastaan kaikki laitteet on aina olleet mielestäni käsittämättömiä. On varmaan ihan normaalia miettiä välillä, onko oikealla alalla... :) mutta minustahan ei muuten mitään pölynimurikauppiasta tule.