Saavuimme eilen illalla kotiin Budapestiin. Hassua huomata miten nopeasti sitä vieras paikka muuttuu kodiksi. Oli ihanaa laittaa tavarat taas paikalleen. Lähdin illalla vielä tervehtimään ystävää kielikurssilta ja kävely kaupungilla tuntui mukavalta. Tuttu ratikka ja tutut pysäkit. Sama haju metrossa. Kodikas rähjäisyys, joka täällä toisinaan on nähtävissä. Kodittomat, joiden näkemiseen ei koskaan totu. Kerran aamuyöstä saavuttiin kämppäämme, ja rappukäytävässä oli koditon nukkumassa. Täytyy myöntää, että silloin hieman pelotti. Oven avaamiseen meni sen verran aikaa, ja kuulimme, kun mies liikahteli unissaan(ko?). Jälkeenpäin sitä mietti, että miksi tuntee pelkoa, sääliä ja inhoa heitä kohtaan. Ihmisiähän vain ovat, ja mahtuu varmasti monenlaista joukkoon. Enkä ainakaan muista, että olisivat käyttäytyneet uhkaavasti. Ne oikeasti uhkaavat tyypit tuskin kodittomia on…

Wien on oikein mukava kaupunki. Kaunis, vanha ja siisti. Hieman kallis, mutta halvempi kuin odotimme. Aika kului kierrellessä kaupunkia, ihmettelemällä paikkoja ja  luodessa elämän pieniä hauskoja hetkiä. Tuskin kukaan meistä reissaajista unohtaa Hilarius Hiirtä ja lauantai-illan seikkailuja. Kymmenen ihmisen yrittäessä löytää jokaisen makuun sopivaa illanviettopaikkaa ei tiedä, mihin lopulta päätyy. Joukkomme tie johti lopulta serbialaiseen pikkupubiin, jossa lähinnä keski-ikäiset ihmiset tanssivat kummallisia tansseja serbialaisen kansanmusiikin tahdissa. Ilta oli varmasti unohtumaton myös sille serbimiehelle, joka sattui olemaan pöydässämme. Mies oli itse asiassa diplomi-insinööri ja viettämässä iltaa yksikseen, muun perheen sukuloidessa. Mukava oli jutustella hänenkin kanssaan.

Sunnuntaina halusin kokeilla vähän museoita. Yhdessä kävimme DaVinci –museossa, joka ei todellakaan ollut hintansa väärti. Museot olivat muutenkin todella kalliita, ja opiskelija-alennus naurettavan pieni. Even ja Annan, ruotsalaisen tytön, kanssa olisimme halunneet käydä Sissi (Itävalta-Unkarin keisarinna) museossa, mutta emme saaneet jättää laukkuja mihinkään, joten se jää sitten ehkä seuraavaan kertaan. Ja kymmenen euroa museosta on kyllä mielestäni aika paljon. Tyttöjen kanssa kulutettiin sitten sunnuntaipäivää ajelemalla ratikalla ympäriinsä, mikä oli ihan hauskaa sekin. Varsinkin, kun ulkolämpötila oli varsin jäätävä. Ilma kylmeni viikonlopun aikana 15 astetta, mikä tuntuu aika oudolta. Ei mitenkään parantanut oloa, ja kuume on vaihtunut ikävään köhään. Täytynee taas pari päivää ottaa rauhallisesti ja levätä.