1.    Mehupurkit on kaupassa järjestetty maun, ei merkin mukaan.

2.    Lipuntarkastajat metrossa tuskin vilkaisevat lippua.
Liput tarkastetaan rullaportaiden yläpäässä joko sisään mentäessä tai poistuessa. Tarkastajat eivät toisinaan edes katso lippua, joten voisin käyttää mitä tahansa lippua. Busseissa ja ratikoissa tarkastetaan kunnolla ja se onkin ehkä ainut syy, miksi ostaa lippua.  Eipä mikään ihme, että kolmasosa Budapestiläisistä kulkee pummilla.

3.    En ymmärrä, mitä ympärillä puhutaan.
Joskus tajuaa muutaman sanan, mutta siinä se. Positiivisena puolena kukaan ei ymmärrä, mitä me suomalaiset puhumme keskenään. Ihmiset kyllä yleensä tunnistavat, että puhumme suomea. Kerran juttelimme Even kanssa ratikassa suomeksi ja vastapäätä istui vanha mies. Kun lähdimme pois, hän sanoi ”terve”. Se oli huvittavaa.

4.    Autoilijat tööttäilevät jatkuvasti.
Ärsyttää erityisesti aamuisin, koska

5.    Ikkunoiden äänieristys on olematon.
Yllättävän nopeasti meluun kuitenkin tottui, mutta täällä ei ole koskaan hiljaista. Odottaa Suomessa sitä hiljaisuutta. Varsinkin talvisin, kun on lunta, joka vaimentaa koko maailman.

6.    Täällä syödään vähän kasviksia, ellei se sitten ole paprikaa tai kaalia.
Hyvää tuoretta salaattia on vaikea löytää ja ei toivoakaan, että olisi eri laatuja. Ja kun ei aina muista, mikä mikin on unkariksi, niin tehtiin sitten yksi päivä kanasalaatti kaalista. Aika erikoista tuli, mutta en suosittele kokeilemaan.

7.    Telkkariohjelmat ja elokuvat dubataan unkariksi.
Sama asia toki ärsyttää myös Saksassa ja Ranskassa, mutta kuitenkin. Saksalaiset kaverit luulivat, että huijaan, kun kerroin Suomesta ja tekstityksestä. Eivät millään tahtoneet uskoa. En kyllä yhtään ihmettele, miksi Suomessa yleisesti puhutaan parempaa englantia kuin täällä. Vieläkin ihmetyttää, että täällä on nuoria, jotka ei puhu sanaakaan englantia.

8.    Ravintoloissa palvelun taso vaihtelee todella paljon.
Kyse on kuitenkin palveluammatista, ja joskus (aika useinkin) tulee vastaan sellaisia tarjoilijoita, että tekisi mieli heti vaihtaa paikkaa. Varsinkin, kun tietää, että tippi sisältyy yleensä laskuun. Ravintola Menza, jossa Aukun kanssa käytiin, on kyllä omaa luokkaansa ja siellä tulee varmasti kolmannenkin kerran käytyä.

9.    Taksikuskit yrittävät lähes aina huijata.
Varsinkin täällä Budapestissä en oikein takseilla haluaisi liikkua. Taksit saattavat ajaa mutkan kautta, jos ei ole etukäteen kysynyt paljonko matka maksaa. Kaposvárissa eräs taksikuski pyysi 5000 forinttia (n. 20 e) 5 km matkasta. Normitaksi pyysi samasta matkasta 800 forinttia. Toki täytyy myöntää, että taksilla matkustaminen on naurettavan halpaa. Kaposvárissa meni aika usein siihen, että ’oho, myöhästyttiin bussista, otetaan taksi’ tai ’ei jaksa kävellä bussipysäkille kaupasta, otetaan taksi’.

10.    Vanhat ihmiset tuijottavat.
Varsinkin junassa on hiukan kiusallista, jos vastapäätä istuu vanha pariskunta, joka todella tuijottaa aina kun mahdollista. En tiedä, onko se sitten tämä vaaleus, joka niin erikoista on, mutta kaverit ainakin saa naurut. Yritä nyt itse sitten siinä olla pokkana, kun joku suu aika katsoo. Tulee sellainen epämiellyttävä tunne, että naamassa on vaikka jotain likaa.

Kuten huomaatte, ei mitään ylitsepääsemätöntä kulttuurishokkia ole tullut. :)