Pahoittelen pitkää taukoa, mutta jo toista viikkoa on ollut sellaista vilinää, että nyt vasta ehtii rauhassa koneen ääressä istuskella. Viime päivät ovat kuluneet näyttäessä kaupunkia ystävälleni Auroralle ja täytyy myöntää, että oli kyllä mukava nähdä pitkästä aikaa. Tuliaisiksi sain tietenkin salmiakkia, josta olin haltioissani. Saa nähdä kauanko riittävät. Kahden viikon päästä olen tosin itsekin suuntaamassa Suomeen muutamaksi päiväksi, joten silloin varmaankin tarttuu mukaan muutama pussi lisää.

Eilen vietimme aamupäivän eläintarhassa ja vaikka sää oli varsin jäätävä ja kostea, oli kaikilla oikein hauskaa. Sisäinen lapsi pääsi taas valloilleen. Tosiin kuin Suomessa, täällä eläimiä pääsi syöttämään ja silittämään. Lempielukkani oli ehdottomasti kirahvi, jonka syöttäminen oli ihanaa. Otuksilla on varsin pehmeä turpa. Muina päivinä kävelimme kaupungilla, kävimme kylpylässä ja parissa museossa. Häpeäkseni täytyy sanoa, etten oli itsekään nähtävyyksiä kovin paljon katsellut, joten oli uutta minullekin. Illat kuluivat ystävien seurassa tuopin ääressä ja siinä aina porukka hitsautuu enemmän yhteen. Toivottavasti Auroralla oli yhtä mukavaa kuin minulla, ja niin uskonkin.

Viime viikonloppuna olimme kavereiden kanssa Unkarin kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Miskolcissa. Paikka on teollisuuskaupunki ja neuvostoaikaista arkkitehtuuria pääsi ihastelemaan. Budapestin jälkeen kaupunki oli todella hiljainen ja rauhallinen. Parhaat (ja ehkäpä ainoat) nähtävyydet olivat luolakylpylä (upea) ja vanha linna (itse pidin erityisesti). Matkalla törmäsi taas kielimuuriin ja itseäkin alkoi turhauttaa, kun oma unkarini ei ole läheskään tarpeeksi hyvä. Sai taas motivaatiota opiskella kieltä enemmän. Hotellihuoneen sänky oli ihanan pehmeä, mutta onnistuin jostain syystä putoamaan sängystä yöllä. Hassua.

Viime tiistaina olimme autolla Mátra ”vuoristossa” (korkein kohta nippa nappa 1000 metriä) ja sekin reissu oli varsin mukava. Meinasi tosin jäädä vain haaveeksi, kun aamulla saapuessamme parkkipaikalle huomasimme, että olemme ansassa muiden autojen keskellä. Jotkut älypäät olivat parkkeeranneet autonsa siihen malliin, että keskellä olevat eivät päässeet ulos. Siinä taas manailtiin Unkarin kulttuuria. Pojat jo suunnittelivat nostavansa jonkun pienemmän auton pois tieltä, mutta onneksi eräs mies tuli siirtämään autonsa pois tieltä. Ja matka alkoi. Noin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme vuorille. Ensimmäinen pysähdys oli erään suomalaisen pariskunnan luona, joka piti majataloa pienessä vuoristokylässä. He olivat erään matkassa olleen suomalaisen perhetuttuja. Siellä juotiin sitten kahvit ja ihmeteltiin Unkarin elämää. Seuraava etappi oli vanha rauniolinna, ja seikkailimme sen tunneleissa jonkin aikaa. Näköalat olivat mahtavat. Onneksemme sattui olemaan vielä sellainen kesän lämpöä muisteleva päivä, että oli ihanaa istuskella auringossa. Elämäni huonoimman ravintola-annoksen jälkeen pelasimme erän minigolfia (pääsimme ilmaiseksi, mikä hieman kompensoi ruoan huonoutta) ja sitten hämärä alkoikin jo laskeutua. Ehdimme hiukan vilkaista kommunistiaikaista työleiriä (lähinnä raunioina) ja juuri, kun pimeys laskeutui saavuimme Unkarin korkeimmalle kohdalle. Näkyvyys alkoikin olla jo noin nolla, joten maisemia ei sieltä juurikaan nähnyt. Sitten lähdettiinkin kotia päin ajamaan.
1962692.jpg
Miskolcissa linnan tornin huipulla

1962738.jpg
Automatka vuoristoon: vasemmalta Pauli, Kalle, Eve, minä ja Philipp

1962727.jpg
Linnalla Mátra -vuorilla

1962732.jpg
Budapestin eläintarha

1962706.jpg
Daniel ja Aurora, yksi Budapestin pääkaduista oli taas mielenosoitusten takia suljettuna