Viimeiset pari viikkoa on kulunut pienoisessa kiireessä. Belgradin ja Sarajevon näkemisen jälkeen oli aika keskittyä hetkeksi kouluun. Belgrad oli pienoine pettymys, kaupunki oli ihan näkemisen arvoinen, mutta kovin "tavallinen" kaupunki.

2112899.jpg
Kävimme kiertämässä päänähtävyydet ja ostamassa bussiliput Sarajevoon. Sodan jälkiä oli täälläkin nähtävissä. Onneksi matkaseurueemme oli sen verran mukava, että hupia riitti tauotta.

2112902.jpg
Pommitettu talo Belgradissa.

Sarajevoon saavuimme myöhään samana yönä. Hostellin omistaja tuli hakemaan meidät pikkubussilla linja-autoasemalta ja yöelämän katsastamisen jälkeen ja hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Kaupunki on ehkä yksi kauneimmista, mitä täällä ollessani olen nähnyt. Edellispäivänä satanut ensilumi ja viiden asteen raikas pakkanen toivottivat aamulla meidät tevetulleeksi. Tässä maisemia hiukan korkeammalta. Oli hauskaa, kun joka talo oli hiukan erilainen.
2112908.jpg

Näimme paikan, josta ensimmäinen maailmansota sai alkunsa ja tunnelin, jota pitkin kaupunkiin kuljetettiin ruokaa, aseita ja lääkkeitä Sarajevon piirityksen aikaan. käytyäni nyt itse Balkanilla alkoi kiinnostamaan enemmän alueen lähihistoria ja itseasiassa kirjoittelen nyt esseetä Jugoslavian sisällissodasta historian kurssiani varten. Tilanne on paikallisten mukaan tälläkin hetkellä varsin kireä ja serbeillä ei juuri ole asiaa Sarajevoon.

Päätimme jatkaa reissuamme vielä yhdellä päivällä parin kaverimme suunnatessa kotiin. Me otimme taksin paikkaan, jossa Matti Nykänen voitti olympiakultaa 1984. Sinnehän oli sitten sellaiset 35 kilometriä, että reissu maksoi loppujen louksi noin 25 euroa per naama... Mutta oli se sen arvoista. Kaunis talvinen päivä, niin mikäs siinä.
2112920.jpg
Eveliina, Pauli ja Kalle

2112922.jpg
Pitihän sinne mäen päälle sitten kiivetä... suoraan mäkeä ylös. En ole tajunnutkaan, kuinka jyrkkä rinne oikeastaan on. Siinä sitten puhistiin ja hikoiltiin. Itse olin ihan valmis jo lähtemään tässä vaiheessa alas, minä kun en mikään korkeiden paikkojen ystävä ole.

2112925.jpg
...mutta eikun ylöspäin. Kaipa sitä kerran täytyy hyppytorniin kiivetä. Pelotti kyllä aikasta paljon. Ehjin nahoin kuitenkin selvittiin alaskin. Tajusin vain, ettei tästä tytöstä olisi mäkihyppääjää koskaan tullut. Kokemuspisteet sen kun nousee.

Summa summarum reissu oli yksi syksyn parhaista. Porukka oli hauska ja sopivan hullu, ettei viidentoista tunnin junamatka Budapestiinkään tuntunut tylsältä.