No niin, nyt on sitten tentit ohitse ja esseet kirjoitettu. Mikään omista kursseistani ei ollut mitenkään erityisen vaikea, mutta viime viikolla mielessä oli kyllä kaikki muu paitsi lukeminen. Toisaalta se pieni jännityksenpoikanen on ohitse ja voi huoletta sukeltaa läksiäisten juhlintaan. Ikävä tosiseikka on se, että tässä on enää alle viikko jäljellä yhteistä peliaikaa. Eveliina lähtee jo torstaiaamuna, joten viikonloppuna asuntomme on täyttynyt pakkaamisen äänistä. Täytyi munkin tehdä päätöksiä, mitä tavaroita haluan seuraavaan kämppääni.

Kämpän metsästys on myös ollut yhtenä harrastuksena. Täällä on ystävystynyt sen verran ihmisiin, että olisi useampi paikka ollut tarjolla. Päätin kuitenkin, että en halua kämppään jossa on suomalaisia, koska puhuisin silloin kuitenkin suomea kotona. Näillä näkyminen pistän kamani yhteen siis ruotsalaisen Danielin kanssa siinä toivossa, että ruotsiakin oppisi puhumaan. Kaveri tosin puhuu sitä käsittämätöntä murretta nimeltään skånska, että saa nähdä mitä tulee. Mukava heppu joka tapauksessa. Kämppäkin on hyvä (jos vain sen saamme), Severin ja Juhon vanha, joka sijaitsee aivan kaupungin keskustassa Pestin puolella.

Tavaroita on puolen vuoden aikana kertynyt yllättävän paljon. Erasmuskoordinaattorimme järjestää onneksi sellaisen keräyksen, jonne voi viedä turhia tavaroita. Nämä lahjoitetaan sitten kodittomille, joita täällä on runsaasti. Loistava idea.

Ai niin, ja näinpä muuten elämäni ensimmäisen torakan. Todella inha otus. Olimme aloittelemassa tyttöjen kanssa meillä, kun vessasta kuuluu Eveliinan hätääntynyt huuto. Eihän siinä auttanut muuta kuin mennä katsomaan ja siellä se ötökkä nökötti vessan nurkassa. Eihän meistä kukaan sitä uskaltanut tappaa (ja en tiedä oltaisiinko edes onnistuttu), joten vangitsin sen kuppiin ja vedin vessasta alas. Colekin on Alpeilla laskettelemassa, kun olisi miestä tarvittu talossa. Ollaan Eveliina kanssa iloisia, kun kohta muutetaan, kun tuskin niitä nyt se yksi vain täällä on. Yh…

Seuraavat päivät onkin sitten omistettu yhdessä olemiselle. Voin luultavasti valehtelematta sanoa, että tämä puoli vuotta on ollut jokaisen täällä olleen paras puolivuotinen.