Reilun viikon reissaamisen jälkeen olen viimein päässyt asettumaan takaisin Budapestiin. Retkeni alkoi Lappeenrannasta, jossa tapasin Juhon, Severin ja Timon uudestaan. Pelattiin rappakaljaa, singstaria ja puheltiin Budapestin ajasta. Kesällä toivottavasti näemme uudestaan isommalla porukalla. Vähän niin kuin luokkakokoustyyppisesti.

Lentoni lähti Tampereelta, joten olin yhden yön serkun luona ja kävimme yhdellä oluella keskustassa. Antti oli ystävällisesti mukana kuskina, kun lento lähti aamulla aikaisin. Kiitän ja kumarran, mä voin olla seuraavan kerran kuski.

Sitten olikin vuorossa Saksan valloitus. Ystäväni olivat antaneet varsin yksityiskohtaiset ohjeet, joten niiden turvin selvisin kohtalaisen hyvin (konduktöörit olivat myös hyvin ystävällisiä) Bremenin kentältä Oldenburgiin, jossa asuin Kathrinin luona. Tapasimme aikoinaan kielikurssilla Unkarissa. Oli todella mukava nähdä ja rupatella.

Illanviettoa Kathrinin tyttöystävän asunnolla, Kathrinin tyttöystävä Toni ja Kathrin keskellä. Loput ovat saksalaisia kämppiksiä.

Sitten matkasin kasseineni Emsdetteniin, jossa Daniel ja Anna-Christin olivat vastassa. Viikonlopuksi ajoimme Hampuriin Anna-Christinin veljen tyttöystävän luo, jossa olimme yötä. 
Hampuri oli hieno kaupunki, sääli kyllä emme ehtineet kauheasti nähdä sitä, koska se on suurin piirtein Budapestin kokoinen. Lauantaina lähdettiin shoppailemaan. Lopulta eksyin legokauppaan ihmettelemään, mitä kaikkia uusia osia sitä nykyään onkaan. Ei silloin minun aikanani… Kovin nostalgista.

 

Daniel ja legokupla.

 

 

Christian, Christina (tiedän, nimi oli selvästikin heille enne :)), Daniel, minä ja Danielin tyttöystävä Anna-Christin. Joimme oluen ja spriten sekoitusta (ja se tulee vielä pulloina!) ja ennakkoluuloistani huolimatta sotku oli melko hyvää. Täytyy ehkä kokeilla Suomessakin.

Seuraavana vuorossa oli paikallinen jalkapallomatsi. Itse asiassa en aikaisemmin olekaan ollut sellaisessa. Hehkuviini piti onneksi hiukan lämpimänä. Kannattamani joukkue ikävä kyllä hävisi, mutta oli meillä silti hauskaa.

 

Sankt Paulin kannattajat Danielin sisko Anne, Anna-Christin ja minä.  

 

Pienten päiväunien jälkeen otimme alkuhörpyt asunnolla ja lähdimme tutustumaan Hampurin yöelämään. Suuntasimme tiemme tietenkin kuuluisalle Reeperbahnille ja siellä loppuyö sitten menikin.
Aamulla iski armoton uupumus, mutta lähdimme silti vielä katsastamaan Fischmarketin, eräänlaisen torin, jossa myytiin kalaa, hedelmiä, vihanneksia ja pikkupurtavaa. Harmiksemme kauppahalli, jossa soitettiin livemusiikkia aukesi vasta kuudelta eikä viideltä, kuten olimme arvelleet. Luulo ei ole tiedon väärti. Kiertelimme siis vain toripuolella. Allekirjoittanut alkoi tässä vaiheessa olla melkoisen väsynyt ja kylmissään, olimme nimittäin kävelleet koko päivän (ja yön). Saksalaiset ystäväni ostivat ison hedelmäkorin ja suuntasimme kohti kotia. Niistä saatiin hyvät smoothiet maanantaina.

 

Reeperbahn. Danielilla kädessään paikallista Astra -olutta.

 

 

Sunnuntain hobittiaamiainen. Tai pikemminkin brunssi. Vaikeuksia päättää, mitä söisi.

 

Hampurin vanhaa kaupunkia, suunnitelmissa oli mennä pikku kanaaliristeilylle, mutta aika ei vain riittänyt. 

Kaksi viimeistä päivää vietin Emsdettenissä Danielin ja Anna-Christinen asunnossa. Daniel ei ole vielä aloittanut dippatyötään, joten hänellä oli aikaa näyttää paikkoja. Maanantaina menimme Münsteriin, joka on Tampereen kokoinen kaupunki. Kamerani akku loppui, joten ostimme kertakäyttökameran ja napsimme kivoja kuvia sillä. Pääsin esimerkiksi kuvaan vihreäasuisten pyöräpoliisien kanssa. Illalla olin syömässä Danielin vanhempien luona ja Danielin isä vei minut katsomaan heidän hevostaan, Stravinskya. Pääsin jopa istumaan sen selkään. 

Viikon aikana saksani oli nollatasosta noussut siihen pisteeseen, että tajusin suurin piirtein, mistä ympärilläni puhutaan. Ruotsin osaaminen auttoi myös, koska sanasto on hämmästyttävän samanlaista. Jos halusin jotain sanoa, mietin sen ensiksi ruotsiksi ja sitten vähän muutin sitä saksan kuuloiseksi. Toimi usein. Taidan ottaa yhden saksan kurssin ensi syksynä, koska varmasti tulen sitä jatkossa tarvitsemaan.

Tiistaina kävimme katsomassa Danielin kanoottiseuraa. Itse asiassa Daniel on tavannut tyttöystävänsä siellä ja he ovatkin olleet yhdessä jo kahdeksan vuotta. Sitten menimme käymään erään unkarilaisen miehen luona, jonka tyttären Daniel tuntee. Pääsin siis hiukan verestämään unkariani. Daniel oli varsin vaikuttunut unkaristani, vaikka tosiasiassa osasin sanoa vain todella yksinkertaisia juttuja… heh. Erehdyin myös väittämään pitäväni pálinkasta, unkarilaisesta hedelmäviinasta, joten sitten oli pakko kohteliaana ottaa parit napsut oluen lisäksi. Oli ihan omatekoista ja itse asiassa suhteellisen hyvää. Danielia vähän huolestutti pyörällä ajoni niiden jälkeen…

Emsdetten ja Münster ovat todellisia pyöräkaupunkeja. Danielilla ja Anna-Christinellä taisi kummallakin olla kolme pyörää.

Mies tarjosi myös tosi hyvää salamia, täytyy käydä hakemassa kaupassa, kun nyt tiedän mitä se oli. Päästiin onnettomuuksitta takaisin asunnolle ja sitten lähdin heti uimahallille aquafitnessiin. Anna-Christine on sen vetäjä, joten pääsin siivellä mukaan. Se oli todella hauskaa ja ihmiset olivat todella ystävällisiä! Illalla olikin aika sanoa haikeat jäähyväiset ja valmistautua seuraavan päivän reissaamiseen. Neljän aikaan ylös ja kentälle. Täytyy sanoa, että jäin todella velkaa kaikesta noille saksalaisille ystävilleni ja toki teen saman heidän tullessaan vierailulle Suomeen.

Eilen hoidettiin kämppiksen kanssa asumisasiat kuntoon ja muutin vähäisen omaisuuteni tänne. Täytyy sanoa, että on todella mukava olla taas täällä. Anna olisi tullut jopa kentälle vastaan, jos olisi vain tiennyt millä lennolla tulen. Olin todella otettu. On se Anna niin huomaavainen. Nyt täytyy mennä ostamaan täytettä jääkaappiin.

Uuden osoitteeni pitäisi löytyä tuosta vierestä, mulla ei ole aavistustakaan mihin se aikaisempi katosi. Tietotekniikka...