Ensimmäiset viikot täällä Unkarissa ovat taas sujahtaneet käsittämättömän nopeasti. Annan kanssa olemme aloittaneet uuden harrastuksen sulkapallon lisäksi: lenkkeilyn! Keskellä Tonavaa sijaitsee Margitsaari, jonne on tehty koko saaren kiertävä, noin viiden kilometrin mittainen juoksurata. Täytyy sanoa, että sillä on oikein miellyttävä hölkkäillä. Tavoitteenamme on käydä kaksi kertaa viikossa lenkillä. Ollaan aloitettu tosi kevyesti sellaisella muutama minuutti kävelyä, pari minuuttia hölkkää -ohjelmalla. Jos sitten jossain vaiheessa jaksaa kevyesti hölkätä koko saaren ympäri.

Koulukin on alkanut rullaamaan ihan mukavasti. Ongelmaksi muodostui tosin kurssitarjonta, joka omalta kohdaltani oli odotettua heikompi. Kävin kuitenkin neuvokkaana tyttönä vähän järjestelemässä itse kursseja itselleni, joten yksi kurssi on lähes yksityisopetusta. Kävin kyseisen kurssin unkarinkielisellä luennolla, mutta enhän sitten ymmärtänyt muuta kuin sanan sieltä, toisen täältä. Kun ne sanat ovat luokkaa mutta, vesi ja seitsemän, voitte arvata kuinka hyödyllistä siellä oli istua. Oli kyllä aika… erilainen tunne istua luokassa ja olla ihan pihalla. Unkarin kieli on myös yllättävän unettavaa, johtuu varmaan siitä monontonisesta rytmistä, joka suomessakin on.

Lisäksi otin taas vaihtareille tarjottavia kulttuurikursseja. Varmaan yksi mielenkiintoisimmista tulee olemaan Introduction to modern Hungarian literature, sillä opettaja on todella hyvä. Kurssilla luetaan unkarilaisia runoja ja novelleja, tosin englanniksi käännettynä. Otin myös kurssin unkarilaisesta kansanperinteestä ja musiikista, jossa opettajana on eläkkeelle jäänyt kuuluisa kapellimestari. Ensimmäisellä tunnilla päästiin laulamaan erästä unkarilaista kansanlaulua. Opin sen tosin jo Kaposvárissa kielikurssilla, mikä oli luultavasti onni, koska kurssilla on tällä kertaa vain 4 opiskelijaa (Anna kertoi, että syksyllä heitä oli parikymmentä). Oman äänensä siis kuuli melko selvästi.

Luonnollisesti jatkan myös kielen opiskelua. Etenen vain omasta mielestä turhauttavan hitaasti. Onneksi sain äidiltä joululahjaksi unkarin kieliopin suomeksi, joten voin syventyä vähän enemmän kielen saloihin. Kiitos äiti! Olen myös päättänyt tutustua enemmän unkarilaisiin opiskelijoihin, ja tällä kertaa osalla kursseistani heitä onkin. He ovat hyviä harjoitusvastustajia.

Huomenna lähdemme viiden hengen porukalla Krakovaan ja odotan reissua innolla. Kaksi joukkiostamme ovat ”uusia” vaihtareita, joten on mukava tutustua heihin paremmin. Lisäksi minulla on puolalainen ystäväperhe Krakovassa, joten pääsen tapaamaan heitäkin pitkästä aikaa. Todellakin mukava reissu tulossa!