Viime viikonloppu kului Krakovassa. Viiden hengen porukalla, johon kuului kaksi suomalaista, ruotsalainen, belgialainen ja saksalainen, vuokrasimme auton ja suuntasimme nokan kohti Puolaa. Ajoimme Slovakian läpi ja matka taukoineen kesti noin 8 tuntia. Olin ottanut yhteyttä puolalaiseen ystäväperheeseen (he olivat töissä kesäisin lähellä kotipaikkaani) ja ilokseni he sattuivat olemaan Krakovassa. Tytär kasia lupasi tulla perjantai-iltana vastaan hostellille. Automatka sujui ilman kummempia kommelluksia, tosin meillä ei ollut karttaa vaan ainoastaan netistä tulostetut ohjeet, joten Krakovan päässä hiukan kiertelimme. Budapestistä oli myös hiukan hankala päästä pois, koska opastukset ovat lähes olemattomat.

 

Minä ja Heli autossa. Automatka sujui rattoisasti. Hyvässä seurassa ei tule tylsää.

Perjantain myöhäisilta kuului kuulumisten vaihtamiseen. Viime kesänä ehdin nähdä Kasian vain kerran, joten oli todella mukava jutella. Lauantaiaamuna suuntasimme vanhaan kaupunkiin, jonne Kasia tuli oppaaksi. Kävimme museossa ja kävelimme ympäriinsä. Todella kaunis kaupunki, olisi mukava nähdä se kesälläkin. Krakovassa oli lunta parikymmentä senttiä ja muutama aste pakkasta. Vilua vastaan kävimme kahvilassa juomassa kuumaa suklaata. Nam.

Perjantai-ilta. Kuvassa Heli, belgialainen Sebastien, Kasia ja minä.

Löysimme kävelevän oluttuopin. Pitihän sen kanssa päästä kuvaan.

Mitä kuvassa lukee? Sebastien erehdyksessä sekoitti nimeni vokaalit keskenään, jolloin siitä tuli "Raki". Tuosta nimestä en luultavasti pääse koskaan eroon. Vaaleanpunainen  neiti ei kuulu joukkoon, sattui vain osumaan kuvaan. ;)

Iltapäivällä lähdin Kasian kanssa tervehtimään Kasian vanhempia, jotka ovat myös vanhoja tuttujani. Ilta kuluikin jutellessa. Tarkoituksenani oli liittyä ystävien seuraan katsastamaan Krakovan yöelämää, mutta juttua riitti puoleenyöhön asti, joten päätin mennä vain suoraan hostellille nukkumaan. Kasian isä ajoi ystävällisesti minut sinne.

Sunnuntaiaamuna porukkamme jakautui kahtia: minä, Sebastien ja Heli otimme auton ja lähdimme Auschwitziin. Anna ja Timm jäivät Krakovaan – Timm oli jo nähnyt Auschwitzin ja Anna ei halunnut lähteä. Löysimme hyvin perillle, koska olin saanut tulostetut ohjeet Kasian kotoa. Auschwitz oli karu paikka. Sebastienin sanoja lainaten: oli hyvä käydä siellä kerran, mutta toiste ei haluaisi mennä. Tuntuu uskomattomalta, että sellaisia kauheuksia on voinut tapahtua.

 Heli ja Sebastien vakavana Auschwitzissä.

 Tunnettu kuva, oli hassua seista tuolla tornissa ja yhtäkkiä tajuta, että tämän paikan on valokuvissa nähnyt useamman kertaa.

Iltapäivällä oli aika lähteä takaisin Budapestiin. Reissu oli mukava ja oli kiva tutustua paremmin uusiin vaihtareihin Timmiin ja Sebastieniin. Olimme Budapestissä kahden aikaan yöllä, joten sitten olikin hyvä painua rättiväsyneenä petiin.